Eero Koivistoinen Music Society aloitti keikkailunsa 6-henkisenä kokoonpanona, joka toimi perusryhmänä myös huhtikuussa 2006 julkaistulla X-Ray-levyllä, jolla oli mukana useita vierailijoita. Yksi heistä oli rap-artisti Redrama, josta on sittemmin tullut ryhmän vakiojäsen.

Music Society featuring Redrama on ennen kaikkea hurja live-bändi, jonka musiikki kumpuaa jazzin ja funkyn alkulähteiltä ja on ajan hengen mukaisesti sähköistä. Musiikista löytyy myös afrikkalaisia vaikutteita ja se on tilanteen mukaan myös tanssittavaa. Ryhmän muusikot on keitetty monissa liemissä. Mukana on vahva ammattitaito sekä soittamisen riemu ja halu tehdä rytmisesti väkevää musiikkia tiukassa funkyn hengessä.

Yhtyeen nimi juontaa yli 30 vuoden taakse, jolloin Koivistoinen samannimisellä kokoonpanolla vuonna 1973 julkaisi Wahoo!-levyn. Albumi nousi vuosituhannen vaihteessa kulttilevyksi Englannissa, jossa tiskijukat alkoivat soittaa sitä. X-Ray esittelee 70-luvun Music Societyn tähän päivään, 2000-luvulle päivitettynä. Pelkistetysti voidaan sanoa, että funk ja jazz kohtaavat rapin ja hiphopin tällä levyllä. Albumi on saanut hyviä arvosteluita aina Englantia ja USA:ta myöten.

Music Societyn musiikki on enimmäkseen Eero Koivistoisen säveltämää, enimmäkseen uutta, mutta mukana on myös muutamia vanhempia 70-luvun funk-biisejä. Redraman asetuttua vakiokokoonpanoon hänen säveltämiensä kappaleiden määrä ohjelmistossa on lisääntynyt huomattavasti.

Eero Koivistoinen, tenori- ja sopraanosaksofoni
Redrama, rap
Seppo Kantonen, piano, kosketinsoittimet
Teemu Viinikainen, kitara
Timo Hirvonen, basso
Sami Kuoppamäki, rummut
Eppu Helle, miksaus

Esiintymisiä mm.: Pori Jazz 2007, April Jazz 2008, 100 % suomalaista –tapahtuma, Pariisi 2008, Lumo Jazz 2009.

Konsertti oli täynnä bändin jokaisen jäsenen vankkoja sooloja. En aivan muistanutkaan, miten loistelias pianisti Seppo Kantonen on. Samalla looginen ja säkenöivän virtuoosinen. Niin ikään Timo Kämäräinen ja Timo Hirvonen kukoistivat osuuksissaan. Jussi Lehtosen rumpusoolo illan lopulla jää varmasti talon historiaan.
Encore-numerossa edettiin jo musiikillisen transsin rajalle. Huh-huh!
Pauli Vesakas, Savon Sanomat 13.6.2009 

X-Ray on funky-henkinen, sähköisesti ladattu monitasoinen albumi, joka kieltäytyy pysymästä tyylillisesti vain yhdessä paikassa. Levy tuo esiin afrikkalaisia lyömäsoitinsoundeja kuin myös elektronista poppia, joskin kaikki on kyllästetty vahvalla jazzherkkyydellä.
Koivistoinen osaa tuon kaiken väheksymättä eri tyylisuuntia – ajatellen vain että musiikki on joko ’hyvää’ tai ’huonoa’ – ja X-Ray todistaa, että hän osaa hengailla nuorten kanssa.
Budd Kopman, All About Jazz –verkkolehti, 4.5.2008

Eero Koivistoisen Music Society ei myöskään petä koskaan. Hienon yhtyeen olisi vain toivonut soittavan muualla kuin hälyisässä teltassa. [Perusryhmää] täydensi tällä keikalla taas Redrama, jonka räppäys istuu yhtyeeseen loistavasti. Soolot olivat jälleen huipputasoa, ja kokonaissoundi upea. Tällekin yhtyeelle toivoisi paljon lisää keikkoja.
Leena Isbom, Jazzrytmit 3/2008 (April Jazz festivaalista)

Eero Koivistoisen kokoonpano tihkuu musiikillista osaamista ja näkemystä. Rap-artisti Redrama oli positiivinen yllätys tuomalla urbaanin lisän jo valmiiksi mehukkaaseen keittoon. Koivistoisen ja kumppaneiden fuusio kestää kansainvälisen vertailun missä tahansa genressä. Sähköistä ja funkya.
Ilkka Yrjä, Iltalehti 24.4.2008

Maamme eturivin saksofonistin,Eero Koivistoisen soittoa on aina hieno kuunnella. Hänellä on ilmiömäinen kyky luovia genrestä toiseen ja halu ja energiaa luoda uusia ja erilaisia projekteja. Rajat rikkoutuvat tuon tuosta. Uusin luomus on yhteistyö nuoren rap-artistin Redraman kanssa.
Redraman ja Koivistoisen esitys läheni funkin, rockin, jazzin, fuusion ja räpin kollaasia, joka iski ja kovaa.
Marita Nyrhinen, Ilkka (Pori Jazz Festivaaleista 2007)

70-luvun hengessä soittanut bändi kirvoitti raikuvat aplodit Ylläksen Kaivohuoneen eli Pipolan yleisöltä. Koippa oli koonnut yhtyeensä tämän hetken kovimmasta groove-kaartista.
Ryhmä näytti nauttivan soittotilanteesta aivan yhtä paljon kuin yleisö heidän kuuntelemisestaan. Tyylillisesti esitys liikkui aika lailla Koivistoisen 70-luvulla julkaiseman Wahoo-albumin funkahtavilla linjoilla. Kerrassaan mainiota meininkiä…
Matti Poijärvi, Rytmi 1/2005 

www.eerokoivistoinen.com

www.redrama.com
www.myspace.com/eerokoivistoinen